Kalliorannan kuulumisia – kevään merkkejä ja luonnon elämää

Kalliorannassa talvi oli tänä vuonna poikkeuksellisen vähäluminen, mutta pakkasta riitti sitäkin enemmän. Tammi–helmikuun kireät pakkasjaksot muistuttivat, että talvi osaa täällä edelleen näyttää voimansa.

Talveen mahtui myös jännittävä hetki, kun Hannes-myrsky viskasi puun päärakennuksen päälle. Onneksi selvittiin säikähdyksellä, eikä suurta vahinkoa syntynyt.

Kevään edetessä katseet kääntyvät tuttuun tapaan jäihin ja laiturin kohtaloon. Jäiden lähtö on täällä aina oma näytelmänsä; tänä vuonna se oli erityisen helpottava, kun jäät näyttivät suorastaan sulavan veteen.

Luonnossa riittää seurattavaa ympäri vuoden. Viime syksynä onnistuimme loukuttamaan minkin, mikä on tärkeää lähikallioiden vesilinnuille. Minkit saalistavat vesilintujen munia ja poikasia, joten niiden poistaminen tukee paikallista linnustoa.

Etupihassa näkyy nyt muutoksen jälkiä: alue on myllerretyn oloinen, kun sähköjohdot on siirretty maan alle ja kaivuutöitä on tehty myös pihapiirissä. Muutos näkyy myös maisemassa – ennen peltoaukealla saattoi nähdä ruskosuohaukan tähystämässä saalistaan sähkölinjan päällä. Nyt tuo väijypaikka on poissa ja jää nähtäväksi, palaako haukka maisemiimme uudelleen.

Kevät on Kalliorannassa myös työn aikaa. Tulevien talvien polttopuut pyritään tekemään ja varastoimaan hyvissä ajoin, minkä vuoksi osa pihapiiristä muistuttaa hetkittäin puuvarastoa. Työ on kuitenkin välttämätön osa arkea ja varautumista tuleviin talviin. Polttopuiden ääressä ähertäminen on myös hienoa vastapainoa tietotyöläisen arkeen.

Kalliorannassa eletään vahvasti vuodenaikojen mukana – jokainen kausi tuo mukanaan omat tarinansa.